Ostin kirpputorilta kirjan,jonka nimi on Tammikuukammo ja muita moderneja fobioita,kirjoittanut Tim Lihoreau. Lääketiede ei ehkä tunne näitä pelkotiloja, mutta kuka tahansa nykyihminen löytää tästä modernien fobioiden hakemistosta omat pahimmat- tai parhaimmat- pelkonsa. Ja mä olen löytänyt jo useampia!
Rimpavofobia, jalkakäytävässä olevan halkeaman päällä seisomisen kammo. Vaikka tätä pelkoa ei voi verrata vaikkapa huimaukseen, se on silti hyvin vakava niille,jotka siitä kärsivät. Yleensä he ovat 3-7-vuotiaita. Huh. Ja mähän alan vasta lähentelemään parin vuoden kuluttua kolmeakymmentä... Eli ei hätää?
Itse en koskaan astu suojatiellä valkoisille palkeille,vaan harpon niiden yli. Ja useissa nimeltä mainitsemattomissa kohteissa, päänvaivaa ja harmia aiheuttavat laattalattiat,joissa näkyy selkeästi tummenpia juovia,joille en pysty edes kuvitella astuvani. Joten pysyn tarkkaavaisena,ja vältän niitä taidokkaasti =) Tämä ei vaikeuta työntekoa,vaan tekee siitä hiukan haastellisempaa varsinkin yönpikkutunneilla. Eikä se näy päällepäin? Eihän...
Tammikuukammo on puolessa välissä. Kaikkea omituista on tapahtunut lähi- ja kaveripiirissä. Ihmiset on täynnä salaisuuksia. Ja joka puolella on pukkeja kaalimaan vartijoina, kuten yksi Ystäväni nerokkaasti asian ilmaisi. Salaliittoteorioita, ja hetkellistä vainoharhaisuutta liittyy omaan Tammikuunkammooni =)Onneksi on samanhenkisiä Ystäviä. Muutama erittäin pätevä. Ja sehän riittää!
Allulla aloitetaan kipulääkitys tänään. 1 tabletti päivässä. Ja sitten seurataan kuinka pokkosen ilme piristyy. Olen paikallistanut kipua niskassa, ja ristiselässä. Tyypillistä rodulle,että nikamat alkavat luutumaan yhteen. Tämä vaihe on kivuliasta kaikkinen luupiikkeineen, mutta rauhoittuu ajan kanssa. Takki päällä pakkasella, ja ulkoilu tapahtuu nykyään valjaissa. Jotkut asiat ei kaiketi ole vikoja, vaan ominaisuuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti